KULTAINEN TIMANTTI

Timantit on aika hienoja. Kulta on aika hienoa. Kultaiset timantit ne vasta hienoja olisivatkin. Lisäksi näin olisi yhdistetty kaksi hienoa asiaa ja siten synnytetty uusi älytön konsepti. Ja mikä tärkeintä, se vaan kuulostaa hyvältä. Kultainen timantti. Vähän niin kuin jonkun huonon vuonna 1979 tehdyn viidakkoseikkailun nimi. Niitä videokasetteja joissa on kehnosti maalatut kannet. Agenttijärjestö Joku ja Kultaisen Timantin arvoitus. Pääosissa Chuck Norris ja Ernest Borgnine. Tai sitten ne tyypit joita mainostettiin `maailmankuuluina Bud Spencer ja Terence Hill-kaksoisolentoina`. Kuinka moni muistaa heidät? Paul Smithin ja Michael Cobyn, jotka tekivät b-luokkaisia kopioita Spencerin ja Hillin jo alun perin b-luokkaisista tappelukomedioista.

Kultainen Timantti ryhmä koostuu n. 30-vuotiaista pojista, jotka ovat kaikki kasvaneet suomalaisen pikkupaikkamentaliteetin ja anglo-amerikkalaisen viihdeteollisuuden ristitulessa. Tämä peruslähtökohta näkyy, tuntuu ja kuuluu monella tapaa heidän taiteellisessa toiminnassaan, oli kyse sitten musiikista, graafisesta suunnittelusta, videosutusta, elokuvista, sarjakuvista, maalauksista tai veistoksista. Tekijöiden tyylit ja välineet poikkeavat toisistaan varsin dramaattisestikin, mutta tietty asenne taiteen tekemiseen kaikkia yhdistää. Jokainen on aktiivinen alakulttuuritoimija, joka on kasvanut ympäristössä jossa yhtä merkittävää taidetta tapahtuu niin punk-luolissa kuin taidemuseoissa. Luonnon tutkiminen ei tunnu sen ylevämmältä tekemisen lähtökohdalta kuin vaikkapa Bud Spencerin ja Terence Hillin tähdittämien tappelukomedioiden tutkiminen. Ankeasti ruiskumaalatut 1980-luvun thrash-metal levyjen kansitaideteokset koskettavat syvemmältä kuin vanhojen mestarien maalaukset. Poliisiopisto 4 on periaatteessa yhtä tärkeä kulttuurihistoriallinen artefakti kuin Fellinin mestariohjaukset. Paitsi asennoituminen taiteen tekemiseen, yhdistävänä tekijänä lienee myös tietynlainen epäklassinen käsitys siitä mikä on graafisesti kaunista. Joku voisi nimittää sitä virheellisesti `sarjakuvamaisuudeksi`. Se on toki tulosta paljon muustakin kuin sarjakuvien lukemisesta ja tekemisestä. Pikemminkin se on tulosta siitä että vuosien saatossa silmä on tottunut arvostamaan sekä huonosti piirrettyä Hulkia että Michelangeloa.

Varsin suurella todennäköisyydellä Kultainen timantti -näyttelyn kuvallisesta aarreaitasta löytyvät ainakin Spede, Hulk, Bud Spencer, Elvis, Keel, Scorpions ja Karvinen. Ehkä nähdään myös aiheita kuten palava ihminen, sumopaini ja veneestä helikopteriin. Käärmelaatikko, tuulimyllyn siiven kyydissä, autolla bussin läpi ja leijona hyppää yli.

Kultainen Timantti -näyttelyjä on aiemmin nähty:

Lappeenrannassa Etelä-Karjalan taidemuseossa
Myymälä 2 Galleriassa Helsingissä
Daiga Daiga Duu minigalleriassa Kuopiossa
Keravan Taidemuseolla, jossa massiivinen Kultainen Timantti II takkuaivot taidemuseossa -näyttely
Tampereen Galleria Telakalla Kultainen Timantti-jotain kälyisiä kopioita kattoparruissa -näyttely


PETTERI TIKKANEN vastaan BLACK PEIDER

Meissä jokaisessa on potentiaalia sekä hyvään että pahaan, valoisaan ja pimeään. Useimmiten molempiin yhtä aikaa. Petteri Tikkasen taiteellista toimintaa leimaa tämänkaltainen perusdualismi. Ja kuten maailmassa yleensäkin, hämärän ja valon raja ei ole suora ja selkeä. Sarjakuvillaan ja kuvituksillaan ties mitä palkintoja voittanut Tikkanen on tekninen huippuosaaja, nuoresta iästään huolimatta omalla tontillaan vanhoihin mestareihin vertautuva virtuoosi jonka piirrosjälki osaa olla yhtä aikaa sekä kirurgisen tarkkaa että huolettoman rentoa. Hallitut viittaukset pop-kulttuurin historiaan ja halu tehdä kauniita jälkiä paperille ovat Tikkasen töiden perusominaisuuksia.
Kanerva-sarjakuvissaan herkän kauniisti pikkutytön sielunelämää peilaava Tikkanen pystyy yhdistämään pikkutarkan taidokkuutensa ja koskettavuuden. Nämä sarjakuvat kertovat tarinoidensa ohessa sen että niiden tekijä Petteri Tikkanen on hieno ja herkkä ihminen. Black Peider puolestaan on mustaan painiasuun sonnustautunut mölyävä järkäle joka pistää paikkoja tuhannen paskaksi. Black Peider myös esittää musiikkia josta tekninen taituruus ei voisi kauemmaksi etääntyä. Herkkyyttä Black Peiderissakin toki on, se on vain kovin erilaista kuin Tikkasen elämän pieniä hetkiä tutkailevissa sarjakuvissa.
Black Peiderin taistelumaskin alta paljastuu Petteri Tikkanen. Vai onko asia niin että Petteri Tikkasen maskin alta paljastuu Black Peider? Vai onko niin etteivät nämä persoonat oikeastaan eroakkaan toisistaan niin huomattavasti? Petteri Tikkasen/Black Peiderin taiteellinen toiminta muodostaa kummallisen ehyen ihmiskuvan. Persoonan ääripäät kohtaavat usein myös Tikkasen kuvallisessa tuotannossa jonka perushahmona naamioitu painija esiintyy. Huomatkaa kuinka herkällä viivalla rujo mörssäri piirtyy silmiemme eteen. Mikä on kaunista? Mikä rumaa? Kenties kaikki? Koko ajan? Molempia yhtä aikaa?
Kotoisin Iisalmesta, piirtänyt ammatikseen vuodesta 1997 ja mölynnyt maski naamalla aina välillä. Valmistunut Lahden muotoiluinstituutista parikin kertaa. Asuu tätä nykyä Lapinlahdella. Työskenteleekin sieltä käsin.

ANSSI KASITONNI

Anssi Kasitonnin taiteessa tekniset innovaatiot, vilkkuvat valot, skede-kulttuuri, Ritari Ässä, videopeli-action ja ala-asteelta tuttu graafisesti vapaa tyylittely ovat luonteva yhdistelmä. Teosten maailma on yhtä aikaa hysteerisen hauska ja teeskentelemättömyydessään säälimättömän vakava. Kasitonnin ilmaisu on helppo tulkita vain läjäksi postmodernisti cooleja viitteitä, mutta vähänkään syvempi tarkastelu riittää kertomaan että taiteilijaa eivät kiinnosta muodikkaat tyyliseikat. Anssi Kasitonni ei ole valinnut siistejä tyylikeinojaan, vaan ne ovat ainoa mahdollinen, täysin konstailematon tapa luoda. Niinpä Anssi Kasitonnin taide ei jää trendeileväksi tyyliluetteloksi vaan se puhuttelee nimenomaan välittömyydellään. Miehen tapa yhdistellä suuria Vanha Testamentillisia hengellis-filosofisia teemoja robottiääniin, liekkeihin, vilkkuviin led-valoihin ja Bud Spenceriin on niin suora ja kikkailuvapaa että Kasitonni on huomattu myös kuvataidepiireissä. Muutamia herran teoksia on ostettu valtion kokoelmiin ja elokuvia ja veistoksia on ollut esillä monin paikoin Galleria Sculptorista Tennispalatsin taidemuseoon. Mies on jopa kätellyt tasavallan presidenttiä, joka oli tunnustanut diggailevansa kasitonnin elokuvia. Pikkasen siistimpi homma. Anssi Kasitonnin suora, epä-älykkömäisyydessään erittäin viisas polttava innostus välittyy hänen töistään.
Kotoisin Vilppulasta, suorittanut Lahden taideinstituutin, toiminut mm. sahatyöläisenä ja kalkkunoiden parissa, asuu ja työskentelee nykyisin Sahalahdella.

VILUNKI 3000 ristimänimeltään MIKKO VILJAKAINEN

Vilungenstein on sanonut joskus että hänen kiinnostuksensa musiikkia ja alakulttuureja kohtaan on peräisin Jymy-lehdissä nähdyistä Robert Crumbin sarjakuvista. Liekö tuolta opittu myös `mitä tahansa voi, saa ja pitää tehdä`-asenne mikä on yhdistävä piirre Ameriikan legenda Crumbin sarjakuvissa ja Viljakaisen laajassa kuvallisessa ja musiikillisessa tuotannossa. Ennakkoluuloton etsintä ja kaikenlaista puritanismia karttava katsantokanta onkin tehnyt Vilunki 3000:sta kansainvälisesti arvostetun graafikon, muusikon ja kappaleentekijän sekä deejiin. Levytykset ja keikat Larry And The Lefthanded, And The Lefthanded, Op:l Bastards, Uusi Fantasia ja vaikka kuinka monen muun nimen alla ovat syystäkin nostaneet miehen edelläkävijän jalustalle. Puhumattakaan sekä omiin että muiden musiikkitoimiin liittyvästä graafisesta materiaalista.
Kaikkia Vilungin tekemisiä leimaa hullu professori-henkinen uusien yhdistelmien ja risteytysten luominen ja rakkaus luomistyötä kohtaan. Tämä on helppo huomata seuratessa miehen deejii-keikkaa, kuunnellessa levytteitä tai lukiessa sarjakuvia tai katsellessa kuvataiteellisia suoritteita. Ei sääntöjä-sääntö toimii Vilungin kohdalla täydellisesti. Työskentelystä välittyy inhimillinen lämpö silloinkin kun välineinä ovat pelkästään elektroniset äänet. Tämä erottaakin todelliset taiteilijat kuten Viljakaisen kaikista superviileistä klubi-gurkoista joita muoto kiinnostaa sisältöä enemmän. Edelläkävijät tekevät mitä haluavat kiinnostumatta siitä mikä kulloinkin on `tämän päivän saundi`, oli sitten kyseessä musiikki, kuvataide, ruuanlaitto tai mikä tahansa.
Kotoisin Kouvolasta, toiminut vapaana taiteilijana ja muusikkona jostain vuodesta lähtien, aika pitkään kumminkin. Asuu Helsingissä, työskentelee lähinnä Euroopan alueella.

MARKO TURUNEN

Voimakas viiva ja mielipuoliset värit pistävät katsojaa silmään Turusen töissä joissa länkkärit, supersankarit, avaruusolennot, metsän eläimet ja naapurin Pasi käyvät armotta toistensa kimppuun. Pelottava ja huvittava esiintyvät samassa hahmossa. Ällistyttävä värikalvotekniikka tuottaa vieraantuneita värejä joita yleensä löytyy ainoastaan taideterapian sivutuotteissa tai ostos-tv:n multimediassa. Turusen kuvien ja sarjakuvien maailma on vääristyneessä räikeydessään ja tummuudessaan kuitenkin kiusallisen tuttu. Tarinoiden vino sisäinen logiikka tuntuu sittenkin varsin arkirealistiselta. Vähän niin kuin pienenä kun kaikki pelotti ja innosti yhtä aikaa. Ehkä Jumala tempaa pian kaikki uskovat taivaaseen tai karhu tulee yöllä huoneeseen ja raatelee sinut kappaleiksi. Ehkä karskit cowboyt ampuvat haulikolla päähäsi. Ehkä Pasi saa polviinsa hienot laastarit. Ei sitä koskaan tiedä, oudompaakin on nähty.
Turusen sarjakuvat ovat saavuttaneet kansainvälisiä palkintoja, ja albumeita on julkaistu useita. Albumit kuten `Pohja` ja `Kuolema kulkee kintereillä` ovat tehneet Turusesta arvostetun sarjakuvataiteilijan myös kotimaassaan Suomessa. Asuu ja työskentelee Lahdessa.

ILKKA VEKKA

Isokokoinen kaveri, tykkää metelistä. Luotettava ja henkevä autokuski. Ennakkoluuloton taiteilija jonka maalauksissa, tilateoksissa, musiikissa, videoissa ja esiintymisissä suttuinen punk-estetiikka kohtaa rauhoittavan meditatiivisen viisauden. Ihan totta. Harvoin näkee käsitetaidetta joka rokkaa. Ilkka Vekan työt tekevät juuri niin. Rakkaus ääniin ja vinyylilevyihin näkyvät ja kuuluvat Vekan töissä selkeästi. Vekan taide on usein kekseliästä, monesti hauskaa, joskus käsittämätöntä ja miltei aina visuaalisesti hyökkäävää. Teokset pakottavat olemaan niistä jotain mieltä. Joko vihaamaan tai rakastamaan. Suomalaisessa taidemaailmassa Vekan visuaalisuus vertautuu kenties parhaiten `ITE`-taiteilijoiden outsiderismiin, mutta Vekan työt ovat harkittuja ja kommentoivat monesti nimenomaan taidetta itseään ja ovat selvästi nykyaikaisia. Eli kyseessä on jonkinlainen älyllinen outsider-art, jossa ulkopuolisuus on harkittu valinta.
Syntyperäinen Hämeenlinnalainen, valmistunut Lahden Taideinstituutista, asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa.

VILLE PIRINEN

Vieroksuu ajatusta jonka mukaan `luonnon tutkiminen` on paras mahdollinen taiteen tekemisen lähtökohta. Samoin ajatusta siitä että `ensin pitää opetella perustekniikat ja hankkia vankka ammattitaito, sitten vasta voi tehdä moderneja käkkyröitä`. Ihan sama kun se kun ala-asteella ei saanut jättää valkoista paperille tai piirtää mustia ääriviivoja. Turhia rajoitteita. Aina ei jaksa olla itsensä kanssa niin älyttömän vakavissaan. Se ei tarkoita sitä etteikö sellaisiakin höpö höpö-hommia kuten taidehommia voi silti tehdä vakavissaan. Pirinen on höpöillyt ammatikseen sarjakuvan, musiikin, graafisen suunnittelun ja spontaanin taidesähläyksen alueilla yli kymmenisen vuotta. Eipä ole jätkä päässyt rikastumaan.
Tunnetuimpia Pirisen sarjakuvia lienevät `Ornette Birks Makkonen`-seikkailut, jotka ilmestyvät tällä hetkellä Soundi-musiikkilehdessä, ja joista on julkaistu kuusi kokoelma-albumia. Pirisen moneksi mukautuvaa piirrosjälkeä on nähty yli 600:n sivun verran erinäisten lehtien kuvituksissa, levynkansissa, t-paidoissa, sarjakuvalehdissä ja ties missä tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
Syntynyt Kiteellä, valmistunut kuvataiteilijaksi Imatralla, asuu ja työskentelee tätä nykyä Tampereella.

• kultainen timantti / golden diamond